Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK


Otto III von Grothuss

Vihitty

Elisabeth von Ungern 

1.Christoffer von Grothuss    Veli

Catharina von Lüdinghausen

2. Dietrich von Grotthuss               Veli

1.Dorothea von Rosen

2.Catharina von Krüdener

2.2 Katharina von Grotthuss

Friedrich von Bistram

Georg von Bistram

Anna Elisabeth von Taube

Bengt Heinrich von Bistram

s. 1667    k. 1724

Lapset

Margaretha Elisabeth von Fersen

s. 1669   k. 1710

1.Christina von Bistram

Hans Heinrich von Fock

2.Gertrude Wilhelmine von Bistram 

Jakob Johann von Tiesenhausen

3. Juliana Helena von Bistram 

Gustav Magnus von Rehbinder

4.Anna Elisabeth von Bistram

Christoph von Derfelden

3.Otto IV Baron von Grotthuss    Veli

Isä:Otto III von Grotthuss

Äiti: Elisabeth von Ungern

 

N.N. Barones von Dönhoff

Wilhelm Baron von Grotthuss

 

 

Anna von Taube

Anna Barones von Grotthuss

 

 

Willem Christoph von Schlippenbach

Christopher III Graf von Schlippenbach

 

Anna Sophia Barones von Alten-Bockum

Casimir Abraham Graf von Schlippenbach

 

 

1.Catharina Cecilia Hunken

2.Suzanne Elisabeth van Essen

Christoffelina Maria Casimira Gravin von Schlippenbach

 

Lodewijk Theodor I Graat van Nassau- La Lecq

www.droogleever.com/index_bestanden/Page841.htm

Henriette Caroline Gravin van Nassau - La Lecq

 

 

Ulrich Gotthard Baron von Nolde

 

Frans Viktor Westerlund   23.7.1879-10.4.1918

Gustaf Carlsson Horn af Björneborg 1592-1657

Isä: Carl Henriksson Horn af Kanckas 1550-1601

Äiti: Agnes Evertsdotter von Delwig   1550-1611

www.historiesajten.se/visainfo.asp

 

 

 

Carl Henriksson Horn

 

     1550-1601

 

 

 

 

 

 

Henrik Klasson Horn

      1512-1595

Klas Henriksson Horn

     1440-1520

Kristina Jacobsdotter Frille

 

 

Elin Arvidsdotter Stålarm

 

     1515-1577

Arvid Eriksson Stålarm

 

       1490-1529

Kristina Knutsdotter Kurki

      1494-1551

 

 

 

Agnes von Delwig

 

    1550-1611

 

 

 

 

 

 

 

Evert II von Delwig

Evert I von Delwig

Anna von Tödwen

 

 

Helena  Margareta  von Fahrensbach

Winrich (Henrik) von Fahrensbach

Anna von Uexküll

 

 

Kankas-Gård

Klaus Fleming 1535-1597

Isä: Erik Joakimsson Fleming

Äiti: Hebla Siggesdotter Sparre af Rossvik

Isoisä: Joakim Henriksson Fleming

Isoäiti: Elin Björnsdotter till Svidja

Klaus Fleming tittelilista on melkoinen. Hän oli paitsi vapaaherra, niin myös kartanonherra, valtaneuvos, ritari, käskynhaltija, yliamiraali ja marski. Kyseessä on siis yksi historiamme merkittävimmistä miehistä ja kiistatta tärkeä hahmo suomalaisessa yhteiskunnassa. Flemingistä tuli Juhana kolmannen ja kuningas Sigismundin luottomies ja käytännössä Ruotsin itäisen maakunnan sotilaallinen diktaattori. Voimakkaiden mielipiteidensä ja armottomien toimintatapojensa myötä aikalaiset antoivat hänelle lempinimen Rautamarski.

Nuijasodan aikaan Klaus Fleming höykytti kapinoivia talonpoikaisarmeijoita vuosien 1596-1597 välisenä aikana. Kun kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan välit tulehtuivat lopullisesti, pysyi Fleming uskollisena ensin mainitulle. Olihan hän ollut läsnä jo tämän kruunajaisissa. Venäjää vastaan käydyssä sodassa Fleming johdatti joukot maitse ja meritse Inkeriin sekä edelleen Novgorodin liepeille. Sotilasuransa alussa hänet oli määrätty Savon suksimiesten päälliköksi, koska hänellä kuninkaan sanojen mukaan oli "jommoinenkin taito suksilla liikkua".

 

Juhanan kuoltua Klaus Fleming tuki yhä voimakkaammin Sigismundia ja avoimesti uhmasi valtionhoitajaksi määrätyn Kaarle herttuan käskyjä. Vaikka Venäjää vastaan solmittiin rauha jo 1595, piti Fleming joukkonsa koossa johtaen Suomen maakuntia Kaarlesta huolimatta. Tämä johti sitten em. nuija- eli sisällissotaan. Talonpojat saatiin helposti nousemaan vastustamaan Flemingiä, koska tämä linnaleirit rasittivat tavallisia ihmisiä suhteettomasti ja Rautamarskin otteet olivat lisänimen mukaisia.

Nuijasodan päättyi Flemingin hyväksi, mutta kauaa hän ei ehtinyt tästä nauttia. Klaus Fleming kuoli tarinan mukaan matkalla Viipurista Turkuun, Pohjan pitäjässä, Kuninkaantien varrella. Noin kilometri pitäjän keskiaikaiselta kivikirkolta Perniön suuntaan on iso siirtolohkare, jota paikkakunnalla kutsutaan Flemingin kiveksi. Kiven äärellä marski sai sairaskohtauksen, josta Flemingiä Perniön kuninkaankartanossa odottanut leski Ebba Stenbock kirjoitti sisarelleen Katarinalle seuraavasti;

"Kun hän siten matkasi, hän kävi hyvin heikoksi eikä pystynyt kulkemaan kuin kuuden peninkulman päähän kuninkaankartanosta, siellä hän kävi niin heikoksi, ettei kukaan rohjennut sallia häntä kuljetettavan kauemmaksi. Hänen parturinsa Marcus luki hänelle joistakin mukana olleista kirjoista, minkä jälkeen hän niin lohdullisesti antoi henkensä."

Aikalaiset kertoivat kuoleman kohdanneen Flemingin joko Pohjan pappilassa tai Clemet Erikssonin talossa kirkolla. Edelleen lesken kertomuksen mukaan vainaja tuotiin kehnolla rekikelillä Turun linnaan ja asetettiin linnankirkkoon.

Albert Edelfeldt ikuisti kuuluisaan tauluunsa kohtauksen, jossa Kaarle herttua herjasi kuolleen marskin ruumista. Eräiden tutkijoiden mukaan on hyvin epätodennäköistä, että tätä olisi koskaan tapahtunutkaan. Kaarle herttua ei tuohon aikaan luultavasti edes oleskellut Turussa.

Viimeisen leposijansa mahtava Klaus Fleming sai Paraisten kirkosta. Hän omistuksiinsa kuului mm. pitäjässä sijaitseva Kuitian kartano.

 

Kaarle Herttua:

"Jos olisit nyt ollut hengissä,ei pääsi olis ollut kovin tukevasti paikoillaan"

Ebba Stenbock:

"Jos miesvainajani olis elänyt, ei teidän ruhtinaallinen korkeutenne koskaan olis

  päässyt tänne asti"

Klas Larsson Fleming 1592-1644

Isä: Lars Hermansson Fleming

Äiti: Anna Henriksdotter Horn af Kanckas

Isoisä: Herman Persson Fleming

Isoäiti: Gertrud Håkansdotter Hand

www.historiesajten.se/visainfo.asp

Ägde Villnäs. Han studerade på flera utländska högskolor utomlands och vid hemkomsten 1612 gick han i svensk tjänst och deltog i kriget mot Ryssland, där Gustav II Adolf fick upp ögonen för honom. Han befordrades till en olika tjänster och titlar, bl.a. till ryttmästare vid Upplandsfanan, och 1619 till underamiral. 1625 blev han riksråd, amiral 1629 och president i räknekammaren, rikskammarråd 1630 samt lagman, först i Södermanland 1632 och sedan för Söderfinne lagsaga i Finland två år senare. Han blev utsedd till Sveriges första överståthållare i Stockholm 1634, och tre år senare till president i Kommerskollegium. På sina poster utförde han en stor och omfattande verksamhet. Som överståthållare gynnade han bl.a. Norrmalms planering, anlade gator, fullbordade Jakobs kyrka, byggde slussen, stora barnhuset och repslagarebanan, planerade gator, gårdar och kvarterens läge, slottet återställdes efter branden 1642 m.m. Som biträde till riksamiralen Gyllenhjelm satte han också örlogsflottan i så gott skick igen att den kunde mäta sig med den danska, så att Gustav II Adolf inom kort kunde segla ut med trettio väl beväpnade fartyg till Dünas mynning och erövra Riga. År 1644 fick han själv befälet över flottan och han förde befälet med samma skicklighet som han uppvisat vid dess upprustande. Följande har sagts om honom: "Klas F. är ett av Sveriges vackraste minnen: han var redlig, oegennyttig, klok, verksam och driftig. Få har också för sitt fädernesland uträttat så mycket gott i alla riktningar. Fastän ständigt upptagen av sina många kall, var han en flitig medlem av rådet, där hans stämma alltid höjdes, då det gällde att försvara sanning, billighet och fosterland." Han dog en hjältes död, då han efter sjöslaget i Femern 1644 mot Kristian IV, (kriget mot Danmark 1643-1645) låg med sin flottan i Kielbukten för reparation, träffades han, den 26 juli, av en dansk kula när han stod och tvättade sig i kajutan. Tjänaren som höll handfatet dödades och Fleming fick lårbenet avskjutet och dog två timmar senare. Hans barn upphöjdes sju år efter hans död med friherrlig värdighet. Villnäs, Askainen Tarkoittaa Askaisten Louhisaaren linnaa.

Herman Klasson Fleming 1619-1673

Isä: Klas Larsson Fleming

Äiti: Anna Göransdotter Snakenborg

matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php

Louhisaaren Flemingeistä (1651 Liperin vapaaherroja) ovat monet kohonneet 1500- ja 1600-luvulla johtaviin asemiin Ruotsi-Suomessa ja vaikuttaneet ratkaisevasti isänmaansa kohtaloihin. Heistä merkittävimpiä olivat Kustaa Vaasan luottamusmies, valtaneuvos, Suomen sotaeversti, amiraali, Hämeen, Tallinnan ja Viipurin linnanpäällikkönä sekä Suomen käskynhaltijana toiminut Herman Pietarinpoika Fleming (k. 1583) ja hänen pojanpoikansa, valtaneuvos, Tukholman ylikäskynhaltija ja amiraali Klaus Laurinpoika Fleming (s. 1592 Louhisaaressa, kaatui Femernin meritaistelussa 1644).

Klaus Flemingin poika, amiraali, kamarikollegion presidentti ja Suomen kenraalikuvernööri Herman Klaunpoika Fleming (1619-1673) rakennutti Louhisaaren linnan. Herman Fleming yleni nopeasti virkauralla ja saavutti erityisesti Kaarle X Kustaan suosion. Toimiessaan neljännesperuutusta varten asetetun kollegion puheenjohtajana Fleming joutui kuitenkin ylhäisaatelisten säätytoveriensa vihoihin ja syrjäytettiin kuninkaan kuoltua (1660) valtionvarainhoitajan tehtävistä sekä holhoojahallituksen jäsenyydestä. Herman Fleming määrättiin Suomen kenraalikuvernööriksi, jona hän toimi vuoteen 1669 asti. Hän solmi 1645 avioliiton Kristina Rosladinin kanssa.

Seuraavat Flemingit asuivat Louhisaaressa vain satunnaisesti. Isonvihan aikoihin kartano rappeutui ja oli autiona vuoteen 1738 asti, jolloin rakennuttajan pojanpoika, karoliini Klaus Hermaninpoika Fleming (1685-1766) sai kartanon sivuperintönä ja kunnostutti linnaa. Hänen poikansa hovijunkkari Herman Klaunpoika Flemingin (1734-1789) eli "viimeisen rikkaan Flemingin" aikana kartanossa vietettiin loisteliasta elämää. Linnaa muodistettiin hänen ajallaan. Velkojen vuoksi Herman Flemingin perikunnan oli kuitenkin pakko myydä Louhisaari 1791.

Louhisaaren Kartano

Arvid Bernhard Horn af Ekebyholm 1664-1742

Isä: Gustaf Henriksson Horn af Kanckas

Äiti: Anna Helena von Gertten

Isoisä: Henrik Göransson Horn af Kanckas

Isoäiti: Margareta Hansdotter Boije (af Gennäs)

matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php

213.138.144.231/moisio/kuninkaantie/j_v_kart/vuorentaan_kartano.htm

muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/suomi_vapaudenaika1

filosofia.fi/tallennearkisto/tekstit/2768

www.pohjanprikaatinkilta.fi/PohPr/komentajat/Horn_GustafHenriksson.htm

www.sls.fi/blf/artikel.php

Nuori Arvid

Kansliapresidentti, Kenraaliluutnantti, Kreivi

 Suomalaissyntyinen Arvid Horn lähti sotilasuralle, pääsi avioliiton kautta hoviin ja ystävystyi nuoren Kaarle XII:n kanssa. Palkinnoksi menestyksestään diplomaattina hänet korotettiin kreiviksi. Kuninkaan sotiessa eri puolilla Eurooppaa Horn hoiti kotimaan asioita ensin kuninkaallisen neuvoston jäsenenä ja sitten pääministeriä vastaavassa asemassa kansliapresidenttinä. Kaarle XII:n kuoleman jälkeen Horn pyrki kuninkaan itsevaltiuden rajoittamiseen.

Ekebyholmin Kartano

www.ekebyholm.se/history_swe.htm

Friedrich Wilhelm Graf Buxhoeveden 1750-1811

Venäläisten joukkojen ylipäällikkö Suomessa, Kenraali, Kreivi .

Friedrich Wilhelm von Buxhoevden S 14.9.1750 Muhu, Viro, K 23.8.1811 Lohde, Viro. V tilanomistaja Otto Friedrich von Buxhoevden ja Helena Charlotta von Weijmarn. P 1777 - Natalia Aleksejeva S 1758, K 1808, PV ruhtinas Grigori Orlov ja ruhtinatar Jelena Stepanovna Kurakin (aiemmin Apraksin), adoptioisä eversti Aleksandr Ivanovitsh Aleksejev. Lapset: Sophie S 1778, K 1829, P todellinen salaneuvos Arkadi Nelidov; Maria S 1780, K 1837, P Friedrich Johann Christoffer von Mandell; Natalia S 1782, K 1857, P chevalier-kaartin eversti, vapaaherra Bernhard von Ungern-Sternberg; Aleksander S 1783, K 1837, kartanonomistaja; Peter S 1784, K 1863, kenraaliluutnantti, senaattori

mdz1.bib-bvb.de/cocoon/baltlex/Blatt_bsb00000345,00061.html

Johannes X. Buxhoeveden

                        k. 1547

 

Barbara von Dönhoff

                     

Otto III von Buxhoeveden

                     k. 1575

 

Anna Ovelacker

                     k. 1598

Reinhold von Buxhoeveden

s. 1585   k. 1640

 

Sophie  von Wehren

s. 1588   k. 1640

 

Isä: Friedrich von Wehren

Äiti: Sophie von Uexküll

Isoisä: Conrad von Uexküll

Isoäiti: Anna von Ungern

 

Reinhold von Buxhoeveden

s. 1610   k. 1664

 

1. Maria Margaretha von Hastfer

2. Sophie Magdalene von Taube

   s. 1621   k. 1677

Isä: Johann von Taube

Äiti: Agnes von Minckwitz aus Sachsen

2.2  Otto Friedrich von Buxhoeveden

s. 1640    k. 1697

 

Gertrud Elisabeth von Wrangel

s. 1640   k. 1680

Isä: Hermann von Wrangel

Äiti: Anna Dorothea von Tiesenhausen

Otto Reinhold von Buxhoeveden

s. 1678    k.1705

 

Barbara Juliane von Uexküll-Güldenband

s. 1683  k. 1710

Isä: Johan von Uexküll-Güldenband

Äiti: Anna Magdalene von Wrangell

Otto Friedrich von Buxhoeveden

s.  1703  k. 1754

 

Helene Charlotte von Weymarn

s.1722    k. 1776

Friedrich Wilhelm Graf Buxhoeveden

s. 1750   k. 1811

 

 

Nathalia Alexandrowna Aleksejew

s. 1758  k. 1808

Friedrich Wilhelm von Buxhoevden oli baltiansaksalaista sukua. Hän astui jo nuorena Venäjän armeijan palvelukseen ja sai avioliittonsa ansiosta hovista tukea uralleen. Von Buxhoevden osallistui menestyksekkäästi Kustaan sotaan Suomessa ja sitten Puolan sotaan. Sodassa Napoleonia vastaan hän ei menestynyt. Suomen sodassa von Buxhoevden oli venäläisten joukkojen ylipäällikkö ja vastasi myös maan hallinnosta pyrkien toimimaan oikeudenmukaisesti. Kun sotatoimet eivät sujuneet menestyksekkäästi ja von Buxhoevden solmi aselevon, häntä kehottiin pyytämään eroa.

Monilla baltiansaksalaisilla suvuilla on merkittävä osuus Venäjän ja Ruotsin historiassa. Muuan tällainen suku oli Ala-Saksista joskus 1200-luvulla Liivinmaalle siirtynyt Bekeshovede-suku, joka tunnetaan paremmin nimen myöhemmän kirjoitustavan mukaisessa asussa Buxhoevden. Suvun jäseniä oli Ruotsin palveluksessa Ruotsin suurvaltakaudella, mutta Ruotsin menetettyä Liivinmaan se jäi edelleen asumaan kotiseudulleen ja sen jäsenet jäivät Venäjän alamaisiksi.

Friedrich Wilhelm von Buxhoevden syntyi Muhun saarella lähellä Saarenmaata 1750. Monien muiden säätyveljiensä tavoin hänetkin lähetettiin venäläiseen sotakouluun luomaan uraansa. Junkkarikoulun läpäistyään hän astui 14-vuotiaana sotapalvelukseen Venäjän armeijassa. Hän ehti mukaan Venäjän ja Turkin väliseen sotaan 1769 - 1770 ja menestyi hyvin sotilaana.

Von Buxhoevden solmi avioliiton venäläisiin ylimyspiireihin kuuluvan Natalia Aleksejevan kanssa 1777. Avioliitto oli erittäin merkittävä hänen tulevan uransa kannalta. Taustatukenaan vaimonsa sukulaiset, joilla oli huomattava vaikutusvalta keisarillisessa hovissa, von Buxhoevden nousi nopeasti sotilasarvoissa. Kustaan sodan aikana hän palveli Venäjän laivastossa ja osallistui 1789 Ruotsinsalmen meritaisteluun, missä Nassaun prinssin johtama venäläinen laivasto löi Ruotsin laivaston. Laivastossa von Buxhoevdenilla oli prikaatinkenraalin arvo, ja kun hänet samana vuonna siirrettiin takaisin maavoimiin, hänet samalla ylennettiin kenraalimajuriksi. Hän johti tässä sodassa joitakin suurehkoja osastoja ja menestyi tehtävässään hyvin.

Vuosisadan loppu oli Venäjän kannalta sotaista aikaa; valtakunta pyrki laajenemaan joka suunnalle. Sodassa Puolaa vastaan 1792 - 1794 von Buxhoevden toimi divisioonankomentajana, ja 1795 hänet määrättiin äkkirynnäköllä vastavalloitetun Varsovan kaupungin kuvernööriksi. Tässä tehtävässä hänen tiedetään toimineen tarmokkaasti estääkseen niitä väkivaltaisuuksia, joihin voittoisa Venäjän armeija pyrki vallatussa kaupungissa syyllistymään. Samana vuonna hän sai Preussin kuninkaalta kreivin arvon, ja kaksi vuotta myöhemmin hänet korotettiin myös venäläiseksi kreiviksi.

Venäjän ja Ranskan välisessä sodassa 1805 - 1807 von Buxhoevden oli jälleen päällikkönä venäläisissä joukoissa. Austerlitzin taistelussa joulukuussa 1805 hän komensi Itävallan ja Venäjän armeijoiden vasenta sivustaa. Taistelu päättyi liittoutuneiden surkeaan tappioon. Kun von Buxhoevdenin johtama venäläinen armeija vuotta myöhemmin kärsi raskaan tappion Napoleonille Putuskissa, hänet erotettiin ylipäällikkyydestä ja kaikista sotatoimista. Hän toimi lyhyitä aikoja erilaisissa hallinnollisissa tehtävissä, kunnes sota Ruotsin ja Venäjän välillä talvella 1808 puhkesi. Kenraali von Buxhoevden valittiin tällöin Suomeen hyökkäävien venäläisten joukkojen ylipäälliköksi, ja samalla hän sai myös maan sotilashallinnon johtoonsa.

Von Buxhoevdenilla oli esikunnassaan entisiä Anjalan miehiä, joitten tehtävänä oli huolehtia maan poliittisesta valtaamisesta. Niinpä venäläisten joukkojen ylittäessä rajan annettiin ylipäällikön nimissä julistus, jossa luvattiin kutsua Suomen valtiopäivät koolle Turkuun. On todennäköistä, ettei von Buxhoevden itsevaltaiseen hallitustapaan tottuneena ollut mikään valtiopäivien ystävä, ja ajatus lieneekin pantava Anjalan miesten tilille. Ainakaan von Buxhoevden ei myöhemmässä vaiheessa osoittanut minkäänlaista aikomusta kutsua valtiopäiviä koolle.

Sotatoimet sujuivat Venäjän armeijan kannalta suotuisasti, pikemmin Ruotsin joukkojen kelvottoman sodanjohdon kuin venäläisten oman kyvykkyyden takia. Venäläinen ylipäällikkö osoittautui todellisuudessa huomattavasti enemmän kiinnostuneeksi vallatun alueen poliittisesta alistamisesta Venäjän kruunun alle kuin varsinaisista sotatoimista. On vaikea päättää, johtuiko tämä siitä, että hyökkäyksen sujuessa kaikin puolin hyvin kenraali katsoi koko valtausoperaation olevan käytännössä jo suoritettu, vai oliko hänellä muutenkin enemmän mielenkiintoa politiikkaan kuin sodankäyntiin. Hänhän oli uransa aikana toiminut nimenomaisesti sotilastehtävissä, mutta kenties sotilasuran viime vaiheissa koetut vastoinkäymiset olivat saaneet hänen mielenkiintonsa kohdistumaan toisille aloille.

Sodan jalkoihin joutuneen kansan kannalta oli toki kaikin puolin hyvä, että vihollisjoukkojen ylipäällikkö kohdisti huomionsa hallintoon. Vielä edellisen Suomen valtauksen aikana, pikkuvihan päivinä 1740-luvulla oli venäläinen valloitusarmeija syyllistynyt laajamittaisiin ryöstelyihin ja väkivaltaisuuksiin. Nyt niitä tehtiin melko vähän, ja von Buxhoevden antoi toimittaa tarkan tutkinnon tapahtuneista väkivaltaisuuksista sekä maksoi Venäjän kruunun varoista korvauksia kärsimään joutuneille.

Sodan joutuessa kesällä 1808 uuteen vaiheeseen ruotsalaisten joukkojen vastarinnan tiivistyessä ei kenraali von Buxhoevden kiinnittänyt siihen paljoakaan huomiotansa. Pyrkiessään erottamaan toisistaan ruotsalaiset ja suomalaiset vihollisensa hän antoi julistuksen, jossa selitti niiden suomalaisten upseerien, jotka seuraavat armeijaa Ruotsin puolelle ja jättävät maansa, menettävän palkkansa ja omaisuutensa. Tämä julistus tuskin sai ketään upseeria luopumaan sotilasvalastaan, mutta suomalaisen säätyläistön keskuudessa se herätti pahaa verta.

Syksyllä 1808 von Buxhoevden pitkästä aikaa puuttui aktiivisesti sotatoimiin Oravaisten venäläisille voittoisan taistelun jälkeen. Hän ryhtyi neuvottelemaan vihollisarmeijan kanssa aselevosta, joka solmittiinkin syyskuun lopussa 1808 Lohtajalla. Vaikka sopimus sinänsä oli venäläisillekin edullinen, sitä ei hyväksytty Pietarissa. Von Buxhoevdenin katsottiin ylittäneen valtuutensa ja toimineen Venäjän etuja vastaan. Hän sai kehotuksen pyytää eroa. Sen hän tekikin vedoten heikentyneeseen terveyteensä ja poistui Suomesta joulukuussa 1808. Häntä ei enää tämän jälkeen käytetty missään julkisessa tehtävässä Venäjällä. Hän vetäytyi Virossa oleville tiluksilleen ja kuoli siellä Lohden eli Koluveren linnassa jo 1811.

Suomessa Friedrich Wilhelm von Buxhoevdenia muistetaan pääasiassa hyvällä. Hänen toimintansa valloitusarmeijan päällikkönä poikkesi edukseen siitä, miten aikaisemmat valloittajat olivat käyttäytyneet. Ehkäpä juuri tämä vastakohtaisuus on korostanut von Buxhoevdenin toiminnan humaaneja piirteitä. Onhan selvää, ettei valloitusarmeijan komentaja voi aina ja kaikissa asioissa toimia valloittamansa alueen väestön mielen mukaisesti. Epäkohtia löytyy toki myös von Buxhoevdenin toiminnasta, mikäli sitä katsotaan pelkästään suomalaisesta näkökulmasta. Mikäli näkökulma muutetaan venäläiseksi, muuttuu myös arvostus. Venäläiseltä kannalta arvostellen kenraali von Buxhoevden oli Suomessa toimiessaan heikko ja epäröivä päällikkö, joka antoi ruotsalaisten joukkojen saada hengähdysaikaa juuri silloin, kun niitä olisi pitänyt voimakkaasti ahdistaa. Hänen toimintansa Suomessa loppui venäläisten mielestä epäonnistuneeseen aseleposopimukseen, ja vasta uusi ylipäällikkö, kenraali kreivi Nikolai Mihailovitsh Kamenski saattoi asiat uudelle kannalle.

Ihmisenä kenraali Friedrich Wilhelm von Buxhoevden oli kaikesta päätellen inhimillinen, oikeudenmukaisuuteen pyrkivä ja mielivaltaista väkivaltaa vastustava henkilö. Hänen nousunsa Venäjän suurvalta-armeijan johtoon saattoi mahdollisesti johtua enemmän hänen hyvistä suhteistaan kuin sotapäällikön lahjoistaan, nuo inhimilliset ominaisuudet kun eivät välttämättä sovi hyvälle sotapäällikölle. Suomessa hänet joka tapauksessa juuri niiden ominaisuuksiensa takia muistetaan arvostaen ja kunnioittaen.

URA. Venäjän tykistö- ja insinöörikadettikouluun 1764; ruhtinas Grigori Orlovin adjutantti 1772; Käkisalmen jalkaväkirykmentin eversti 1783; sivusadjutantti 1787; prikaatinkenraali laivastossa 1789; kenraalimajuri 1790; divisioonan komentaja 1792 - 1794; kenraaliluutnantti 1795; Varsovan kuvernööri 1795; Käkisalmen jalkaväkirykmentin komentaja 1796; Pietarin sotakuvernööri 1797 - 1798; jalkaväenkenraali, ero 1798; Liivinmaan, Viron ja Kuurinmaan kenraalikuvernööri 1803 - 1808; venäläisten joukkojen ylipäällikkö Suomessa 1808.

Kunnianosoitukset: Preussilainen kreivi 1795; venäläinen kreivi 1797. P. Yrjön R 3 1789; P. Aleksanterin Nevskin R 1798; P. Andreaksen R 1807; Preussin Mustan Kotkan 1807.

LÄHTEET JA KIRJALLISUUS. L. G. von Bonsdorff, Den ryska pacificeringen i Finland 1808 - 09. 1929; J. R. Danielson, Suomen sota ja Suomen sotilaat vuosina 1808 - 1809. 1896; E. K. Osmonsalo, Suomen valloitus 1808. 1947.

Otto Friedrich von Buxhoeveden

s.  1703  k. 1754

 

Helene Charlotte von Weymarn

s.1722    k. 1776

Matthias Christoph Buxhoeveden

s.1754      k.1814

 

 

Katharina Wilhelmina Luise von Ekesparre

s.1757   k.1813

 

Otto Magnus Balthasar Alexander Buxhoeveden

s.1795   k.1847

 

 

Janette Wilhelmine Eleonore von Hoyningen-Huene

s.1799     k.1872

 

Karl Matthias Oskar Buxhoeveden

s.1822     k.1884

 

 

Sophie Juliane Luise von Tiesenhausen

s.1835     k.1911

 

Karlos Matthias Ludwig Konstantin Buxhoeveden

s.1856     k.1935

 

 

Ludmilla Ossokin

s.1858   k.1917

 

Sophie (Isa) Buxhoeveden

(06/09/1883 - 26/11/1956)

 Keisarinna Alexandran

  Hovineiti

 

 

 

www.freewebs.com/tatiana_romanov/bio.htm

www.alexanderpalace.org/alexandra/

Barbara von Tisenhusen (Tiesenhausen) 1533-1551-57)

                               

Barbara von Tisenhusenin traagisen jylhän tarinan kertoo kronikoitisija Johan Renner 1500-luvun lopulla. Aatelisneito Barbara rakastui Saksasta saapuneeseen Franz Bönniukseen, joka oli ammatiltaan kauppakisälli ja kirjuri. Barbaran veljet Reinhold, Jurgen ja Fromhold eivät hyväksyneet perheen kunnian vuoksi epäsäätyistä rakkaussuhdetta. Tällainen suhde oli ajan lain mukaan kielletty ja sen rangaistuksena oli kuolema kummallekin osapuolelle. Veljet ottivat kuitenkin oikeuden omiin käsiinsä ja hukuttivat itse Barbaran Randenin linnan vallihautaan (n. 1551-1557). Asiaa käsiteltiin myöhemmin oikeudessa ja veljet vapautettiin kaikista syytteistä. - Karmeudessaan kiehtova tarina on innoittanut myöhemmin monia taiteilijoita, joista tunnetuin on kirjailija Aino Kallas, joka kirjoitti aiheesta vaikuttavan pienoisromaanin "Barbara von Tisenhusen" (1923). Eduard Tubin on tehnyt aiheesta samannimisen oopperan. - Aihe näyttää innoittaneen myös kaupallisia piireja: Randenin linnan lähistöllä sijaitsee nykyään "Barbara pub".

 

Isä: Reinhold Bartholomeuksenpoika von Tiesenhausen aus Randen

Äiti: Anna Hermannintytär Savijärve (Sawheren)

Isoisä: Hermann Savijärve

Aatelinen Liivinmaalla. Omisti Sawwernin (Wittensee) tilan. Kuollut 1483 jälkeen. - Savijerwe-nimi esiintyy Eestinmaalla vuodesta 1289. Vaakunakuvio on samanlainen kuin suvulla von Engelke (gen. von Tolck).

Isoisä: Bartholomeus Bertraminpoika von Tiesenhausen Aus Randen

www.pori.fi/kirjasto/150kirjaa/kallas.html

www.opera.ee/2436

www.tiesenhausen.de/Familienbrief2008.pdf

mdz10.bib-bvb.de/~db/bsb00000600/images/index.html

www.cubicmiles.eu/modules/museum/php/view.php

Aurora  STJERNVALL- DEMIDOV- KARAMZIN 1808-1902

westerlund-suku.blogspot.com/ 

 

Eva Aurora Charlotta STJERNVALL

s. 1808   k. 1902

Vihitty

1836

 

1. Pavel Nikolayevich DEMIDOV

 s. 1798    k. 1840

 

 

Vihitty

1846

 

2. Andrej KARAMZIN

s.1814   k.1854

 

Pavel Pavlovich Demidov, prince of San Donato                

s.1839   k. 1885

Vihitty           1871

Elena Petrovna, princess Trubetskaya

s.1853  k.1917

 

Aurora Pavlovna Demidoff, Princess

 di San Donato

s. 1873    k. 1904

Vihitty

1. Arsene Karageorgievich, Prince of Serbia

s. 1859   k. 1938

2. Palatin Nicola Giovanni Maria di Noghera, Conte di Noghera

s. 1875   k. 1944

2.2 Helene Aurore di Noghera, Contessa Palatine di Noghera

s. 1898   k. 1967

 

Gaston Joseph Tissot

s. 1891   k. 1945

Humbert Tissot

s. 1921

 

Marguerite Mendes y Teske

s. 1928   k. 1992

 

Alexandre Tissot-Demidoff

s. 1956-

 

Catherine Ann Menne

s. 1959-

1. Simone Marie Tissot-Demidoff

s. 1987

 

 

 

2. Pierre Alexandre Tissot-Demidoff

s. 1990

 

 

 

 


©2017 Timo Westerlund suku - suntuubi.com