Von Rosen suvun edustajia oli jo 1200-luvulla näkyvissä asemissa sekä Tanskalaisessa Virossa, että arkkipiispan Maasäätiön alueilla. Ensimmäiset yksilöidyt nimet olivat Tuvi Palnissun, Ritari ja Tanskalainen Vasalli Virossa m. 1241-59 ja hänen veljensä Woghen Palnissun, Ritari ja Vasalli Virossa m. 1254-66 ja Tanskalainen kapteeni (käskynhaltija). Veljesten tunnuksena sinetissä oli 3 ruusua, Tanskassa oli samaan aikaan sukuja, jotka käyttivät samaa tunnusta ja nimeä Rosis. Tuvi Palnissunin pojat Otto ja Waldemar ryhtyivät käyttämään nimeä de Rosen. Woghenin pojan, Claus Woghensunin poika Hermannus ryhtyi käyttämään läänitystilansa mukaan nimenään de Tödwen. Tässä suvussa tunnus muuttui aluksi kolmeksi 7 terälehtiseksi kukaksi ja myöhemmin kolmeksi 5 sakaraiseksi tähdeksi. Woghen Palnissunin toisen pojan Ascerus de Novacurian pojat käyttivät tunnuksenaan 3 ruusua, mutta nimeä Nyenhove (Novacuria) läänitystilansa mukaan. Hänellä oli pojat Woghen m. 1338 ja Hermannus m. 1333.(Priha s.258-260)
Ennen nousuaan Kiovan ruhtinaaksi kruununperillinen Mstislav hallitsi Novgorodia 1088-1093 ja 1095-1117. Sen jälkeen hän oli Monomahin kanssahallitsija Dnieprin Belgorodissa ja peri Kiovan kruunun isänsä kuoltua 1125. Hän rakennutti Novgorodiin lukuisia kirkkoja; näistä Pyhän Nikolain katedraali (1113) ja Pyhän Antoniuksen luostarin kirkko (1117) ovat säilyneet nykypäivään. Hän rakennutti kirkkoja myös Kiovaan ja sen ympäristöön.
Mstislavin elämä oli jatkuvaa sodankäyntiä. Hän taisteli kumaaneja (1093, 1107, 1111, 1129), virolaisia (1111, 1113, 1116, 1130), liettualaisia (1131) ja Polotskin ruhtinaskuntaa vastaan (1127, 1129). Vuonna 1096 Mstislav löi setänsä Oleg Tšernigovin Kolokša-joella, mistä alkoi vuosisatojen vihanpito sukuhaarojen välillä. Mstislav oli viimeinen yhtenäisen Kiovan Rusin hallitsija, sillä hänen kuolemansa jälkeen valtakunta hajaantui.
Vuonna 1095 Mstislav nai Ruotsin prinsessa Kristiinan, kuningas Inge I:n tyttären. Heidän 10 lapsestaan monet nousivat merkittäviin asemiin. Kristiinan kuoltua 1122 Mstislav nai uudelleen ja sai vielä kaksi jälkeläistä.
Bysantin KeisariConstatine IX
Bysantin Keisari Constatine IX Monomachos
s. 980k. 1054
Zoe (Empress) of BYZANTIUM
s.n. 980 k. 1050
Pulcheria SKLERAINA
s.1010 k. 1041
Irina Maria Theodora (Anastasia Anna of Byzantium
s. 1032k. 1067
Vsevolod I van Kiev
s. 1030 k. 1093
Vladimir II Monomach of Novgorod
s. 1053k. 1125
Gytha Haraldsdotter Princess of England
s. 1053 k. 1107
The sisters granted Scleraina the title of sebaste (the Greek translation of 'Augusta') and she took rank after Zoe and Theodora, being called despoina, mistress or empress, like them and taking her place behind them in official processions and ceremonies. Psellus, however, admits that while Constantinediscussed affairs of state with both Zoe and Scleraina he was influenced more by the views of 'the junior empress'. In any case, Zoe had little interest in imperial concerns, and preferred to leave government in Constantine's hands, so the fact that Constantine tended to rely more on Scleraina's advice would not have caused friction.As far as their living quarters were concerned, Zoe's, Theodora's and Scleraina's apartments all adjoined Constantine's, but Scleraina's were the more private, and Zoe never visited the emperor without first sending to find out if he were alone. Prior to his accession Scleraina appears to have borne to Constantine a daughter, who would also have been received at court and been acknowledged as his illegitimate daughter; this princess apparently married Vsevolod of Kiev after 1046 and gave birth to Vladimir II Monomachus in 1053.
Rurik (Grand Duke) of NOVGORAD and Kiev
Rurik (Grand Duke) of NOVGORAD and Kiev
s. 830 k. 879
Puolisoita ja rakastajattaria oli useita ja lapsia useille heistä
Efanda (Edvina Alfrind Ingrid) of URMAN
s. 850 k.912
Igor I (Grand Duke/Prince) of KIEV
s. 876 k. 945
Olga (Helga) von PLESKAU (Grand Duchess) of KIEV
s. 896k. 969
Sviatoslav (Svatislav) I IGORJEWITSCH
s.915k. 976
Malousha `the Slav' de LUBECH
s.n. 944
Vladimir ( the Great)
(Wladimir) I SWJATOSLAWITSCH
s. 960 k. 1015
Puolisoita ja rakastajattaria oli useita ja lapsia useille heistä
1. Ragneda of OHNINGEN
2. Rogneida (Rognieda) (Princess) von POLOTZK
3.Anna PORPHYROGENITA
Isä: Romanus II
2.2 Jaroslav (Yaroslav Laroslav) I WLADIMIROWWITSCH
De Bekeshovede-suku on peräisin Bremenistä Saksasta, jossa on sikäläisen arkkipiispan Vasallina mainittu 1180 Albertus, 1184 Geldmarus ja 1194-97 Liuderius de Bikeshovede. Yhtä sukupolvea myöhemmin löytyy Liivimaalta peräti 8 Bekeshoveden suvun jäsentä: Engelbert, Riian rovasti 1202; Albert, Riian piispa 1194-1229; Herman, Tarton piispa 1219-48; Rotmarus, Tarton rovasti 1205-34; Johannes de Appelderin, Vasalli ja Liivinmaan pyhiinvaeltaja 1202-24; Theodorik von Rope, Vasalli 1211-34 ja N. N. Engelbertus de Tisenhusenin vaimo, joka on tulkittu piispa Albertin sisareksi. Saksassa on mainittu Bremeniläiset tuomiorovasti Henricus 1202 ja Vasalli Engelbertus de Bekeshovede 1202-23. Ilmeisesti kokonainen perhekunta oli muuttanut aivan Baltian valloituksen alkuvaiheessa Liivinmaalle, vaikka tarkkoja sukulaisuussuhteita ei tunneta. Em. de Bekeshoveden sukuun kuuluvasta piispa Albertin sisaresta tuli merkittävän Balttilaisen von Tiesenhausen suvun kantaäiti Ritari Engelbertus von Tisenhusenin vaimona. Saksassa on 1210 mainittu Nienburgissa Eggelbertus de Tisenhausen Wölpen Kreivin linnamiehenä, joka on sama mies. (Priha s.252-253)
Margarethan isä oli Dönhof- sukua ja äiti Dumpian- sukua. Dönhofin kartano sijaitsee Pärnusta noin 50 km kaakkoon. Vuonna 1550 Marcus von Fricksistä oli tullut Schedenin, Oktenin ja Nurmhusenin herra. Kuurinmaalla Marcus von Fricksin ja Margaretha von Dönhofin pojasta tuli kaikkien tällä hetkellä elävien Fricksien kanta-isä. (Jürgen III)
Pariskunnan tytär Ilse von Fricks avioitui Georg von Lüdinhausen kanssa. Heidän tyttärensä Gatharina avioitui Gristoffer von Grothusenin kanssa.
Elizabeth II Alexandra Mary WINDSOR (Queen) of ENGLAND
Herman von Dönhof
s.n. 1460k. 1539
Isä :Hermann von Dönhoff zu Schönhöhe
Äiti: Maria von Bucholtz
Isoisä: Hermann von Dönhoff zu Dönhoff
Isoäiti: Ehefrau von Steinrad
Vihitty
Lapset
Maria Elisabeth Dumpian
s.n. 1460
Isä: Hermann von Dumpian auf Strasden
Äiti: Gertrud von Dühren
1.Elisabeth von Dönhof
s.n. 1485
Johann von Altenbockum
2.Margaretha von Dönhof
s.n. 1487
Marcus von Fircks
3. Gerhard III von Dönhof
s. 1490
Elisabeth von SACKEN
s.n. 1495
3.2 Hermann IV von Dönhof
s.n. 1520
Anna von JOEDEN (JODEN)
s.n. 1530
Gerhard V von von Dönhof
s. 1554k. 1599
Margarethe von ZWEIFFEL
s.n. 1555k. 1622
Boleslaus Ernst Magnus von Dönhof
s. 1581k. 1642
Katharina von DOHNA-LAUCK
s.n. 1600k. 1659
Gerhard von Dönhof
s. 1632k. 1685
Anna Beata von GOLDSTEIN
s. 1644k. 1675
Maria Eleonore von Dönhof
s. 1664k. 1723
Ahasverus Gerhard von LEHNDORFF
s. 1637k. 1688
Ahasverus Ernst (Count) LEHNDORF
s. 1688
Marie Luise Henriette von WALLENRODT
s. 1697
Marie Eleonore (Grafin) von LEHNDORFF (LEHNDORF)
s. 1724k. 1800
Leopold Karl (Count) von SCHLIEBEN-SANDITTEN
s. 1723k. 1788
Friederike Amalie (Countess) von SCHLIEBEN
s. 1757k. 1816
Friedrich Karl Ludwig (Duke) of SCHLESWIG
s. 1757k. 1827
(Vilhelm) Frederich Wilhelm (Paul) Karl Leopold OLDENBURG
s. 1785k. 1831
Luise (Charlotte) Caroline (Landgravine) von HESSE-CASSEL
s. 1789k. 1867
Christian IX OLDENBURG (King) of DENMARK
s. 1818k. 1906
Louise Wilhelmina Fredericka Caroline A. J. (Princess) of HESSE-CASSEL
s. 1817k. 1898
George (Georgios) I (King) of the HELLENES
s. 1845k. 1913
Olga Constantinovna ROMANOV (Grand Duchess) of RUSSIA
s. 1851k. 1926
Andrew (Prince) of GREECE & DENMARK
s. 1882k. 1944
Alice (Princess) von BATTENBERG
s. 1885k. 1969
Philip MOUNTBATTEN (Prince) of GREECE & DENMARK
s.1921
Elizabeth II Alexandra Mary WINDSOR (Queen) of ENGLAND
s.1926
Christian IX OLDENBURG (King) of DENMARK
Lapset
Louise Wilhelmina Fredericka Caroline A. J. (Princess) of HESSE-CASSEL
1. George (Georgios) I (King) of the HELLENES
Olga Constantinovna ROMANOV (Grand Duchess) of RUSSIA
2. Alexandra Caroline Marie (Princess) of DENMARK
Edward VII of SAXE-COBURG-GOTHA (King) of ENGLAND
3.Maria Sophie Friederike Dagmar OLDENBURG
Alexander III ROMANOV (CZAR) of RUSSIA
4.Thyra Princess of DENMARK
Ernest Augustus (Crown Prince) of HANOVER
5. Frederick VIII Wilhelm Carl (King) of DENMARK
Louise Josephine (Princess) of SWEDEN & Norway
6. Valdemar (Princess) of DENMARK
Marie d' ORLEANS
2.2 George V WINDSOR (King) of ENGLAND
Mary (Princess) of TECK
2.3 George VI Albert WINDSOR (King) of ENGLAND
Elizabeth Angela Marguerite (Lady) BOWES-LYON
2.4 Elizabeth II Alexandra Mary WINDSOR (Queen) of ENGLAND
Philip MOUNTBATTEN (Prince) of GREECE & DENMARK
Queen Elisabeth II 1933
Stanislaw I Leszczyñski, King of Poland- Louis XV de France
Priha: Kaatui 1279 yhdessä Saksalaisen Ritarikunnan mestarin Ernst von Rassburgin kanssa sodassa Liettualaisia vastaan. Hansin isä oli Ritari Engelbertus de Tisenhusen. Vuonna 1215 oli Saksassa Nienburgissa mainittu Wölpen Kreivin linnamies Eggelbertus de Tiesenhausen, joka ilmeisesti on sama henkilö. Hän tuli 1224 Tarton piispa Herman Bekeshöveden (Buxhoevden) ensimmäiseksi Vasalliksi, läänitykset Odenpe ja Kilekunde, kolmen muun Ritarin kanssa. Siten de Hoya, Wölpe ja Tisenhusen sukujen em. henkilöiden välillä oli jo Saksassa Holsteinissa ajallinen ja paikallinen yhteys. Riikan arkkipiispan Vasallina Hans de Tisenhusen sai vaimonsa perintönä Kukenoisin (Kokenhusen) omistukseensa.
Alvericus: 1277 mainitaan, että Hans oli valtias (dominus), ritari (miles) ja Riikan arkkipiispan vasalli. Avioliitto Sophie von Hoyan kanssa lisäsi suvun omistuksiin nykyisessä Latviassa Väinäjoen varrella sijaitsevat Kokenhusenin (nyk. Koknese) maat. Yhdessä Liivinmaan ritarikunnan maamestarin Ernst von Rassburgin kanssa Hans kaatui 5.3.1279 taistelussa vielä pakanallisia liettualaisia vastaan. Tapahtumissa mukana ollut Ditleb von Alnbeke kirjoitti kuuluisassa Liivinmaan riimikronikassa noin vuonna 1296.
Haudattu luultavasti Falckenaun luostariin.
( Alvericus s.35; GHBR Estland I,s.395-396; GHdA 27, Freiherren A IV, p. 383-384; Priha s.13, 262 ).
Isä: Engelbertus de Tiesenhausen
Äiti: (Miss) de Buxhoeveden Sisko
Veli: Riian Piispa.
Albert de Buxhoeveden
s. 1165 k. 1229
Johannes II de Tiesenhausen
Riikan arkkipiispan Maasäätiön Vasalli, joka riitaantui Kokenhusenin taistelun johdosta arkkipiispa Friedrich von Bernsteinin kanssa. Tästä syystä tämä peruutti hänen läänityksensä . Hänet tunnettiin Vasallien esitaistelijana arkkipiispaa vastaan 1306-27. Hänen kuoltuaan läänitykset palautettiin 1342 perillisille. Omistukset Kokenhusenissa aiheuttivat sitkeitä riitoja Riikan arkkipiispan kanssa. Vuosina 1306-1327 hän olikin vasallien johtaja taistelussa arkkipiispaa vastaan. Piispa puolestaan julisti 1325 Hansin pannaan ja menettämään omistuksensa. Käytännössä julistuksella ei juuri ollut tehoa. Heti kuolemansa jälkeen hänet vapautettiin pannasta. Haudattu Falckenaun (Valkana) sisterssienssimunkkien linnaluostariin nykyisessä Kärknan kylässä lähellä Tarttoa. Neliskulmaisin muurein ja tornein varustettu Falckenau oli Viron suurin vesilinna, jota ympäröivät lounaassa Eman sivujoki Amme ja muualla vallihauta. Falckenau rakennettiin ensi kerran Tarton ensimmäisen piispan Hermann I:n aikana, mutta pihkovalaiset hävittivät sen 1234. Uusitun luostarin taas hävittivät venäläiset sodassa vuonna 1558. Yksilaivainen kirkko ja muut rakennukset sijaitsivat linnapihan lounaislaidalla. Kun kivet sittemmin on kuljetettu pois, on vain palanen muurien perustaa säilynyt nykypäivään. Falckenau sijaitsi keskellä Tiesenhausemien perintömaita. On mitä luultavinta, että jo aikanaan Engelbrecht oli ajan tavan mukaan rahoittanut luostarin perustamista. Hänen jälkeläisensä tukivat luostaria edelleen. Falckenau mainitaan asiakirjoissa Hans nuoremman ja Bartolomeuksen hautapaikkana, mutta todennäköisesti myös Engelbrecht ja Hans vanhempi on myös haudattu sinne. (Alvericus s.36; GHBR Estland I,s.395-396; GHdA 27, Freiherren A IV p. 384; Priha s.13).
N.N ?
Bartholomeus von Tiesenhausen
Kuten isänsä, riitautui Bartolomeuskin vanhoilla päivillään joksikin aikaa arkkipiispan kanssa mutta sai tässä tukea Tarton piispalta. Rakennutti suvun omistamille Kokenhusenin maille 1354 Bersonin (nyk. Bebri Latviassa) linnan, josta sukuhaara sai nimensä.
Keisari Kaarle IV myönsi hänelle ja hänen enolleen Hansille 30.10.1375 privilegion, jolla hän ensimmäisenä Baltiassa sai arvonimen "keisarin pöytäseuralainen" (Haus- and Tafelsgenosse).
Eli 85-vuotiaaksi. Eli sovinnossa vaimonsa Elisabetin kanssa, jota kiitti testamentissaan huolenpidosta niin terveyden kuin sairauden aikana: "vor menegherleye denest undo bequemecheyt, de se bi mi ghedan heft, beyde in miner sunt unde in miner krangheyt". Haudattu Falckenaun luostariin vanhempiensa viereen ("in miner ölderen grave to Valkana"). (Alvericus s.38; GHBR Estland I, s. 393, 410, 412-413; GHdA 27, Freiherren A IV p. 384, 459; Priha s.14, 268).
Elsebe von Warendorp
Syntyisin tunnetusta lyypekkiläisestä porvarissuvusta. Bartolomeuksen toinen vaimo, vihitty ennen 1372.
Bartolomeus antoi testamentissaan Elisabetille ja hänen jälkeensä heidän pojilleen Hansille ja Peterille kaiken Lyypekin seudulla sijainneen omaisuutensa. Jo vuonna 1400 pojat myivät sikäläisiä tilojaan, joten tällöin Elisabetin täytyi olla kuollut.
(Alvericus s.38; GHBR Estland I, s.410,413; Priha s.14 ja 268).
Isä: Hermann von Warendorf
Äiti:Gertrud von Vundengut
N.N. von Tiesenhausen
Kersten I von Rosen
Hans von Rosen
N.N. von Lode
Kersten II von Rosen
Gertrud Fahrensbach
Gertrud von Rosen
Fromhold II von Tiesenhausen
Gertrud von Tiesenhausen
Heinrich von Ungern
Elisabet von Ungern
Otto III von Grothusen
Wedekind von
STUMPENHAUSEN
Count of HOYA
s. 1140
Vihitty
Christiane von OLDENBURG (in WILDESHAUSEN)
s.1144
Heinrich I von STUMPENHAUSEN-HOYA
s.1170 k. 1238
Richza (Countess) von WÖLPE
s.1174k. 1227
Isä:Count Bernhard Of WölpeMale
Äiti:Sofie Von Dassel
Bernard (Bernardus) von Hoya
Veli
Sophia Wlazkovna
Kokenhusenin Ruhtinatar.
Heinrich II ( Graf) von HOYA
Veli s. 1210 k. 1290
Vihitty
Lapset
1.Jutta of RAVENSBERG
s.1221 k. 1282
2. Hedwig von Diepholz
1.2 Otto II (Count) of HOYA
s. 1245 k. 1324
Ermengard (Princess) of HOLSTEIN
1.2 Jutta of HOYA
s. 1240
Ludolf IV von Steinfurt
2.2 Richza (Grafin) von HOYA
s. 1230
Johann I (Graf) von OLDENBURG (in DELMENHORST)
1.2Elisabeth (Countess) of HOYA
s. 1247 k. 1320
Heinrich VI (Count) of REGENSTEIN
Engelbertusde Tiesenhusen, s. 1180. Tiesenhausen-suvun kantaisä oli Engelbertus de Tysenhusen, Ritari ja Riian arkkipiispa Albert de Bekeshoveden ja hänen veljensä Tarton piispa Hermannin sisaren mies. Vuonna 1215 oli mainittu Saksassa Nienburgissa Wölpen Kreivin linnamies Eggelbertus Tiesenhausen, joka voi olla sama mies tai ainakin sukulainen.
Tiesenhausenien alkuperäinen samanniminen kotipaikka oli lähellä Nienburgia Weserin varrella Bremenistäetelään. Tiesenhausenit olivat alunperin Wölpen kreivien ministeraaleja ja von Hoyan kreivien vasalleja. Ennen asettumistaan pysyvästi Baltiaan Engelbrecht näyttää välillä palanneen takaisin Saksaan. Samanaikainen Lätin Henrikin kronikka kertoo Engelbrechtin varhaisimmista vaiheista Liivinmaalla vuonna 1210: "Riikan miehet koontuivat Toreidaan (nyk. Turaida) ajaakseen takaa liiviläisiä ja lättiläisiä. Bertold von Wenden, Russin ja kaikki heidän mukanaan olleet liettualaiset lähtivät Roopiin. Kun liiviläiset ja lättiläiset kuulivat tämän, he lähtivät nopeasti maasta eivätkä jääneet odottamaan taistelua kristittyjen kanssa. Kolmantena kuunvaloisena yönä Riikan miehet valmistautuivat valtaamaan Fellinin (nyk. Viljandi) linnan Sakkalan maakunnassa. He käskivät kaikkia liiviläisiä ja lättiläisiä lähtemään kaikilta rajavarustuksilta ja linnoista, uhkasivat jäljelle jääviä rangaistuksella, pelottelivat näitä ja kokosivat suuren sotajoukon. Heidän mukanaan lähti taisteluun Engelbrecht, piispa Albertin sisaren mies, joka samana vuonna hallitsi Toreidan voutikuntaa sekä ritarikunnan veljet ja pyhiinvaeltajat. He lähtivät Sakkalaan ja ottivat mukaansa pienempiä sotakoneita ja kivilinkoja ja muita piiritysvälineitä."
Edelleen vuonna 1224:
"Piispa Hermann (piispa Albertin veli) lähti väkineen Ugaunian maakuntaan ja alkoi rakentaa Otepään linnaa ja asetti sinne jalosukuisia miehiä ja kunniakkaita ritareita, nimittäin sisarensa miehen Engelbert von Tiesenhausenin, veljensä Dietrichin ja Helmold von Luneburgin, järkevän ja jalosukuisen miehen sekä Hans von Dolenin. Jokaiselle heistä piispa antoi yhden alueen, s.o. kylegunden elatukseksi."
Engelbrecht sai asuttavakseen Otepään linnan ja läänityksekseen laajoja alueita Ugauniassa Tarton ympäristössä. Tämä tuli olemaan Tiesenhauseneiden myöhemmän mahdin perusta. Hän toimi myös Toreidan maakunnan voutina ilmeisesti heti sen viimeisen pakanallisen kuninkaan, kuuluisan Kaupon kaaduttua. Engelbrecht mainitaan vuonna 1224 myös useissa asiakirjoissa "pyhiinvaeltajien" eli maahan saapuneiden korkea-arvoisten kristittyjen sotureiden joukossa. Haudattu todennäköisesti Falckenaun luostariin.1
Wlazko Kukenoisin (Kokenhusen) Ruhtinas 1205-08. 1200-luvun alussa, kun Saksalainen Ritarikunta ei vielä ollut valloittanut Baltiaa, Kukenois oli pieniin ruhtinaskuntiin hajonneen Kievin suuriruhtinaskunnan ja Baltian rajamaalla Väinäjoen (Duna) varrella oleva rajalinnoitus. Ruhtinaan asuinpaikkana saattoi olla idempänä sijaitseva Kokenhof. Rurikidien suvun laajetessa nuoremmille lapsille annettiin reunamailla pieniä ruhtinaskuntia perinnöksi. Sellaisia olivat esim. Pskov Peipusjärven eteläpuolella sekä Kukenois n. 100 km ja Gerzike n. 150 km Riikasta itäkaakkoon. Saksalaisen Ritarikunnan vallattua Baltian se vyörytti rajaa itään likimain sinne, mihin paikallisen Balttiväestön asutus ulottui. Pskovia ei kyetty valtaamaan, mutta Kukenoisin ja Gertziken ruhtinaskuntien alueet tulivat Riian arkkipiispan vaikutuspiiriin ja Maasäätiön alueiksi. Niitä läänitettiin Rurikidien naispuolisten perijättärien aviomiehille, jotka olivat Saksalaisia Ritareita. Kukenois läänitettiin ensin Ritari Dietrichille, joka käytti de Kukenois-nimeä ja hänen kuoltuaan Ritari Bernardus von Hoyalle, joka nai lesken.Avioparin tyttären Sophia von Hoyan avioliiton kautta se joutui Hans Johannes I von Tiesenhausenille. Gerziken sai samoin ensin Ritari Konrad von Meyendorf ja hänen kuoltuaan Ritari Johannes de Bardewitz von Yxkull.
Burchard Graf von Oldenburg in
Wildeshausen
Isä: Heinrich II (Graf) von OLDENBURG (in WILDESHAUSEN