Oäkta son till Birger Jarl. Tillbytte sig 1272 Ängsö i Ängsö
socken i Yttertjurbo härad i Västmanland mot Baldastad i Närke.
Kallas dominus 21.9 1276. Ägde stora gods på Arnön i Övergrans
socken i Håbo härad i Uppland. Grundade 1275 vid Uppsala domkyrka
Vallby kanonikat med gods i Vaksala härad i Uppland. Dog 1276.
Hans anniverrsarium firades vid domkyrkan den 15 januari. Om det
var hans dödsdag, visar DS, nr 618, att annalernas årtal är
felaktigt. Blevi likhet med flera släktingar begravd hos
minoriterna i Uppsala. Sigill: en tre ggr styckad sköld. Var gift
med en okänd kvinna, som tydligen ägt jord i Hossastum, möjligen
Hosta i Mörkö socken i Hölebo härad i Sörmland, och var död 9.6
1282.
FOLKUNGAÄTTENS OÄKTA GREN är en uppsvensk stormansätt, som
härstammar från Birger Jarls oäkta son herr Gregers och genom
äktenskap befryndat bl a med Finsta- och Rumbyätterna. Dess
godsinnehav synes till en början särskilt ha koncentrerats till
Västmanland och Uppland. Ättens främsta medlemmar var lagmannen
och riddaren Magnus Gregersson och hans son drotsen Gregers
Magnusson, vilken efter en brytning med konung Magnus Eriksson
drog i landsflykt. Senare gick ätten tillbaka i inflytande men
hörde fortfarande till rådsaristokratin tills den dog ut i slutet
av 1400-talet.
Johan Berendes aloitti sotilaana, mutta siirtyi 30-vuotiaana siviilihallinnon puolelle ja loi hyvin huomattavan uran, joka johti lopulta valtaneuvokseksi ja kauppakollegion presidentiksi. Berendes kuului Ruotsin vuoriteollisuuden merkittävimpiin edistäjiin ja kaiken kaikkiaan Ruotsin varhaisen suurvalta-ajan keskeisimpiin virkamiehiin.
NATT OCH DAG - Drottning Kristina
Måns Bengtsson NATT OCH DAG
s. 1427k. 1477
Vihitty
1. Marta Klausdotter PLATA
s. 1426 k. 1456
2. Ermegard Fickesdotter BULOW
s.n. 1440
1.2 Birgitta Månsdotter NATT OCH DAG
s. 1450 k. 1511
Abraham Kristiernsson LEIJONHUFVUD
s. 1432k. 1499
2.2 Kerstin Månsdotter NATT OCH DAG
s. 1470k. 1519
Sigge Larsson SPARRE af Rossvik
s. 1442k. 1509
1.2.3 Erik Abrahamsson LEIJONHUFVUD
s. 1472 k. 1520
Ebba Eriksdotter VASA
s. 1491k. 1549
Margareta Eriksdotter LEIJONHUFVUD
s. 1514k. 1551
Kung Gustav I Eriksson VASA
s. 1495k. 1560
Kung Carl IX Gustafsson VASA
s. 1550k. 1611
1. Karin Nilsdotter
s. 1552
2.Maria Kristina av Pfalz
s. 1561 k. 1589
3. Kristina av Holstein-Gottorp
s. 1573k. 1625
3.2 Kung Gustav II Adolf VASA
s. 1594 k. 1632
1. Margareta Slots (Abrahamsdotter) k. 1669
2. Maria Eleonora av Brandenburg
s. 1599k. 1655
2.2 Drottning Kristina Augusta Vasa (Gustavsdotter)
s. 1626 k. 1689
Naimaton
FOLKUNGA- LEJON
Birger Magnusson til Bjälbo FOLKUNGA
s. 1210k. 1266
Vihitty
1. N.N ?
2. Ingeborg Princess of Sweden
s. 1212 k. 1254
1.2 Gregorius Birgersson til Ängsjö FOLKUNGA (Avioton lapsi)
2. Mathilda Stenfors-Grönback os.Mannila s. 1859k. 1937
1.2 Katariina Matilda Söderberg
s. 25.9.1863 k. 18.4.1943
Vihitty
8.10.1885
Frans Viktor Wrangen (Vuorinen)
s. 7.3.1864 k.26.1.1927
Wäinö Viktor Vuorinen
s. 28.3.1891 k.12.10.1975
Vihitty
3.6.1918
Fanny Vilhelmiina Vuorenpää
s. 14.4.1894 k. 11.4.1933
Aune Elisabet Vuorinen
s. 9.2.1932-
Vihitty
11.7.1953
Otto Antero Westerlund
s. 9.6.1931 k.13.11.1984
Timo Antero Westerlund
s. 3.2.1954-
Vihitty
11.2.1974
Heidi Irmeli Keinonen
s. 26.1.1953-
Av frågans formulering ser jag att du redan har mycket information om släkten Corell. Även jag har en del uppgifter om släkten under deras tid i Ramnäs (U) och Söderbärke (W) (1600- och 1700-tal). Huvudsakligen gäller det de bröder du nämner, nämligen Christiern Christiernsson Corell, f. 1699 och Baltzar Christiernsson Corell, f. 1701, men även om deras bror Eric, f. 1697-12-05 i Ramnäs (U), som 1737 flyttade med sin familj till Kauttua bruk, Eura socken, Finland.
Vad gäller senare släktled har jag främst riktat in mig på mästersmeden Carl Corell och hans ättlingar. Carl Corell uppges i husförhörslängder i bland annat Lilla Malma (D), Näshulta (D) och Torshälla (D) vara född år 1750 (ort anges ej). Jag misstänker dock att detta födelseår är felaktigt, och tror att han är identisk med yngste sonen till Christiern Christiernsson Corell, f. 1699 och hans hustru Karin Jonsdotter, f. 1705. Deras son Carl föddes 1752-12-20 i Stålboga, Dunker (D) och flyttade 1768 till Ärla (D) och året därpå vidare till Carl Gustafs stad (D).
Släkten Corell behandlas i Kjell Lindbloms bok Vallonsläkter under 1600-talet. I Del 3: Div. släkter, utgiven 1992, förekommer släkten under namnet Couvrel, med kommentaren:
"Namnet Couvrel är inte återfunnet i svenskt arkivmaterial. Emellertid uppträder i slutet av 1600-talet en smedsläkt Courell i Västmanland. Det kan vara en återtagen, försvenskad stavning av Couvrel. En samstämmig tradition inom släkten anger vallonskt ursprung." Lindblom redovisar: "Hubert Couvrel, skogshuggare från Sedan [Frankrike], är i arbete vid Fada [Södermanland] 3/8 1629 och vid Bränn-Ekeby [Södermanland] 1631-32. Hustrun är kvar på hemorten."
Denne Hubert Couvrels son skulle då möjligen kunna var Petter Courell (dödbokens stavning), som dog 1722 i Ramnäs (U). Jag skickar gärna de uppgifter jag har, dock helst per brev! Jag är också mycket angelägen om att få ta del av dina uppgifter!
Tott- Family
Axel Åkesson TOTT
s.n 1314
Vihitty
Kristense Pedersdotter WIRTENBERG
s.n. 1318
Peder Axelsson TOTT
s.n. 1336k. 1376
Juliane Pedersdotter GRUBBE
s.n. 1340
Axel Pedersson TOTT
s. 1370k. 1446
1.Katarina Axelsdotter KROGNOS
s.n.1385 k. 1409
2. Ingeborg (Ivarsdotter) Bonde
1.2 Åke Axelsson TOTT
s. 1409k. 1477
Märta Bengtsdotter VINSTORPAÄTTEN
s. 1415k. 1481
Klas Åkesson TOTT
s. 1435k.1521
Sisko: Ingeborg Åkesdotter Tott
s. 1440 k. 1507
Elin RÖNNOW
s.n. 1460k. 1537
Sten Gustafsson Sture
s. 1440 k. 1503
Åke Klasson TOTT
s. 1490 k.1531
Ingeborg Siggesdotter SPARRE af Rossvik
s.1492k. 1544
Klas Åkesson Tott
s.1525 k.1590
Christina Henriksdotter Horn
s. 1537 k.1597
Isä: Henrik Klasson Horn af Kanckas
s.1512 k. 21.6.1595
Äiti: Elin Arvidsdotter Stålarm
s.1515 k.1577
Henrik Klasson Tott
s.1560 k.1601
Sigrid Eriksdotter Vasa
s.1566 k.1633
Isä: Erik XIV
s.1533 k. 1577
Äiti: Kaarina Maununtytär
s.1550 k.1612
Åke Henrikinpoika Tott (4. kesäkuuta 1598 – 15. heinäkuuta 1640) oli ruotsalainen sotilas, josta tuli kenttämarsalkka 1631. Tott oli serkkunsa Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin urheimpia sotilaita. Hänet tunnettiin nimellä Pohjolan lumiaura. Tott osallistui vuonna 1613 viisitoistavuotiaana Jakob De la Gardien johtamalle Venäjän retkelle Inkerin sodassa. Hän oleskeli tämän jälkeen useita vuosia ulkomailla, kunnes palasi Kustaa II Aadolfin kamariherraksi 1623. Hän osallistui Puolan sotaan ja vuonna 1627 hänet ylennettiin everstiksi johtamaan suomalaista värvättyä ratsuväkirykmenttiä. Vuonna 1630 hänestä tuli valtaneuvos sekä ratsuväen kenraalimajuri ja sitten kenraali. 1631 hänestä tuli Ruotsin marsalkka. Tott osallistui kolmikymmenvuotisen sodassa Grubinin ja Breitenfeldin taisteluihin. Hänen sotilasuransa katkesi sairasteluun ja 1633 hän palasi takaisin Ruotsiin. Kuningas lahjoitti hänelle myös kolme kartanoa Eurajoelta maksuna ratsuväkikomppanian ylläpidosta. Tott kuoli "verensyöksyyn" 1640. Hänet on haudattu mausoleumiin Turun tuomiokirkkoon.
1. Sigrid Bielke
s.1607k. 1634
2. Kristina (Abrahamsdotter) Brahe
s. 1609k. 1681
1.2 Claes Åkesson Tott
s. 1630k. 1674
Anna Margareta Oxenstierna af Södermöre
s. 1650k. 1672
Vuojoen Kartano
Vanhat kirjoitukset mainitsevat Vuojoen kartanon jo 1500-luvulla, silloin nimellä Vuohijoki. Kulta-aika kartanolle alkoi kuitenkin vasta Ruotsi-Suomen kuninkaan Kustaa II Adolfin lahjoitettua kruunulle kuuluvat Vuojoen, Lavilan ja Irjanteen serkulleen sotamarsalkka Åke Tott'ille 1630. 'Kuninkaan lumiauraksi' kolmekymmenvuotisessa sodassa nimitetty Tott sai sotamarsalkan arvon palkkiona ansioistaan 1630 ja kartanon maksuna ratsuväkikomppanian kolmevuotisesta varustamisesta ja ylläpidosta, muistuteltuaan aikansa tällaisesta lupauksesta. Åke Tott (1598-1640) kuoli Lavilassa 42-vuotiaana ja haudattiin Turun tuomiokirkkoon jossa marmorinen hautamuistomerkki tänäänkin on. Verensyöksyn saaneen Tott'in verta kerrotaan läikähtäneen kirkkomaalle kannettaessa Åke Tott'in verikiveksi mainitulle kivelle, joka on nykyään merkitty ja sijaitsee puhelinosuuskunnan talon lähellä.
Kartano siirtyi Tott'in suvulta avioliittojen ja kauppojen kautta suvuille Soop, Wachtmeister, von Fersen, Klinckowstöm ja lopulta 1829 Björkmanin perheelle. Omistaja, kapteeni Lars Magnus Björkman (1793-1869) aateloitiin 1834 ja otti käyttöön nimen Björkenheim. Hän rakennutti nykyisin Vuojoen linnana tunnetun päärakennuksen. Hänen poikansa Axel Björkenheim (1843-1907) jatkoi kartanon pitoa. Axelin kuoltua hänen perillisensä muodostivat tilasta osakeyhtiön, kun muuttuneessa poliittisessa tilanteessa ei löytynyt tilanpidon jatkajaa.
Ulla Heino : Eurajoen historia I - III, Rauma 1990.
Hämeen linnan valtiatar
Vuosina 1504-1507 Hämeen linnassa oli naispuolinen päällikkö. Ylhäistä sukua oleva Ingeborg Aakentytär Tott sai linnan hallinnan itselleen miehensä Ruotsin valtionhoitaja Sten Sturen kuoltua. Suurin osa Suomen linnoista oli ollut Sten Sturen henkilökohtaisessa valvonnassa ja hänen kuoltuaan kaikki muut linnat ja läänit palautuivat Ruotsin kruunulle ja valtaneuvoksille. Hämeen linna ja Kokemäenkartanon lääni oli määrätty Ingeborg Aakentyttärelle leskeneläkkeeksi.
Miehensä kuoleman jälkeen Ingeborg Aakentytär tuli vuoden 1504 lopulla Hämeen linnaan. Hämeessä muistettiin vielä hyvin venäläisten vajaa kymmen vuotta aiemmin tekemä hyökkäys alueelle. Unioniajan juonittelut, sodat ja valtataistelut olivat Ingeborgille tuttuja. Vuonna 1505 yritti linnan entinen vouti Folke Gregerinpoika saada linnaa haltuunsa Ruotsin valtaneuvoston tuella. Folken joukot joutuivat kuitenkin kääntymään takaisin, koska Ingeborgilla oli takanaan linnan väki sekä eräiden merkittävien aatelisten tuki. Ingeborg Aakentytär oli ainoa nainen, joka keskiajalla hoiti Hämeen linnan päällikkyyttä. Valitettavasti hänen valtakautensa jäi lyhyeksi, koska hän kuoli vuonna 1507 Hämeen linnassa.
Ingeborgista kertovissa lähteissä ei ole havaittavissa pienintäkään viittausta siitä, että hänet olisi haluttu syrjäyttää siksi, että hän oli nainen tai että hänen kykyjään johtaa linnaa myös kriisitilanteessa olisi epäilty. Pikemminkin joistakin Ingeborgiin viittaavista kommenteista on havaittavissa, että häntä pidettiin jopa hieman liian pätevänä aikakauden juonittelevien osapuolten harmiksi. Samalta aikakaudelta löytyy myös muita vahvoja naisia, jotka omalta osaltaan kumoavat käsityksen keskiajan naisten toisarvoisesta asemasta. Naisten kykyihin uskottiin ja heidän mielipiteitään kuunneltiin.
Lähde: Hockman, Ingeborg Aakentytär Tott, Hämeen linnan valtiatar, Linnassa ja sen liepeillä, Elämää Hämeen linnassa, Hämeenlinna 1990, s. 27-48.
